Gävlen olkipukki ei nähnyt taaskaan joulua

Oljet ovat kuuluneet pohjolan jouluun keskiajalta lähtien. Suomalainen olkipukki sai alkunsa olkiin kietoutuneesta nuuttipukista. Kun huomattiin, että eri sävyissä kullankeltaisena hehkuva olki on hyvä pimeän ajan koristemateriaali, siitä alettiin valmistaa joulukoristeita. Joka vuosi tehtiin uudet koristeet. Kuvasin alla olevan suuren olkipukin kesällä 2009 Juupajoen Kallenaution kestikievarimuseon aitassa. Tekijää ei mainittu.

Gävlen Slottstorgetilla on seissyt ylväs olkipukki vuodesta 1966. Pukkiparka on "murhapoltettu" usein, jopa jo ennen joulua; ensimmäisenä vuonna uudenvuodenaattona. Maailmanmainetta Gävlelle tuonut julkkis vihitään aina ensimmäisenä adventtina. Päivitin juttuni parin vuoden takaa, koska kuulin juuri uutisista, että Pukki on jälleen julmasti poltettu viime yönä. Alkaa jo epäilyttää, että polttamisesta on tullut tahallinen mainostemppu ja traditio. 

Seuraava ohje on 1876 julkaistusta kirjasta "Olkien palmikointi eli letitys". 

Helppotajuinen neuwokki omin päinsä oppia valmistamaan olkipalmikoita:

"Olkien walmistus. Raaka-aine. Palmikoimiseen käytetään enimmäkseen rukiin olkia sekä sentähden, että sillä on pitkät solmujen wälit, että myös sen pehmeyden wuoksi, jonka se tarkoituksen mukaisesti pideltynä saapi ja jonka kautta murtuminen palmikoidessa wältetään, ja wiimeksi wielä rukiin olkien helppohintaisuuden tähden, kun ajatellaan, että wilja oljen aikaisen leikkuun kautta menee hukkaan. Siis on monesta syystä edullisinta käyttää rukiin olkia, waikka ei mikään estä käyttämästä nisun olkiakin."